Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tämä on Gloppenin tallikirja, jonne tallitytöt, yksityisten omistajat ja tietysti tallin omistaja kirjoittelee turinoita tilan arjesta. Ei hoitohevospyyntöjä, mainoksia yms. Jos kuitenkin vierailijat haluavat osallistua tallin "arkeen", he voivat kirjoittaa pienen tarinaan käynnistään tallilla (hevosiin tutustumisesta, Meredithin esittelykierroksesta yms) :)

Vinkki kirjoittajille: Kirjoita teksti ensin esimerkiksi Wordissa tai muussa tekstinkäsittelyohjelmassa. Tällöin virheitä ei tule niin paljon eikä vaivalla kirjoitettu tarina katoa lähtyksen yhteydessä taivaan tuuliin (suntuubin vieraskirja kun osaa olla arvaamaton).

Vieraskirja  [ Kirjoita ]

Nimi: Joanna

07.04.2011 10:14
Kun astuin talliin, kuulin, miten jotkut hevoset hörisivät ja hirnuivat. Kävelin Lean karsinan luokse, mutta tamma ei ollut siellä.
– Nooh, kaipa se on viety ulos, ajattelin, ja nappasin riimunnarun. Näinkin Lean jo kaukaa tarhassa. Se oli näköjään hieman piehtaroinut, karvaa koristi sen verran komea kurakerros. Kävelin Lean tarhalle, ja avasin portin alaosan. Vihelsin tammalle, ja se tuli luokseni. Napsautin riimunnarun kiinni riimuun ja annoin Lealle pari porkkananpalaa.
– Voi sinua, juttelin tammalle hellästi ja silitin sen kaulaa. Avasin tarhan portin kokonaan ja talutin Lean sisälle.

Sisällä otin riimunnarun pois ja laitoin sen takaisin paikoilleen. Samalla kävin hakemassa Lean harjat. Kun pääsin takaisin karsinalle, otin tamman käytävälle ja aloin harjaamaan sitä. Aloitin ihan ensimmäiseksi kumisukalla, hieroin suurimmat kuivuneet kurat pois. Sen jälkeen otin kovan harjan, ja harjasin sillä koko hevosen, päätä ja jalkoja lukuun ottamatta. Sitten siirryin pehmeään harjaan, harjasin sillä koko hevosen. Lea näytti nauttivan kovasti, kun harjasin sen selkää. Se ummisti silmänsä ja antoi alahuulen roikkua pitkällä. Sitten puhdistin kaviot. Sen jälkeen otin harjakamman ja setvin ja nypin tamman harjan. Setvin myöskin hännän. Harjasin vielä lopuksi Lean pään pehmeällä harjalla ja taputin hevosta. Lopputulos oli ilmeisen siisti. Talutin Lean takaisin karsinaan, ja lakaisin vielä tallin käytävän. Pölytin myös samalla tamman harjat ja järjestin harjakopan. Sitten menin syömään omia eväitäni, jotka äitini oli minulle pakannut mukaan tallipäivää varten.

Kun tulin takaisin Lean karsinalle, huomasin miten tamma pyöri koko ajan ja oli hirveän levoton. Aluksi hieman säikähdin, mutta ajattelin, että voisin viedä tamman kävelylle, jos se rauhoittaisi sitä hieman. Otin saman riimunnarun joka minulla oli kun olin hakenut Lean sisälle ja klipsaisin sen tamman riimuun. Talutin Lean ulos karsinasta, ja talutin sen tallin pihalle. Lean sieraimet hiukan laajenivat, kun se hengitti kuulasta ulkoilmaa. Ajattelin talutella Leaa oikeastaan ihan tallin ympäristössä näin ensimmäistä kertaa. Lähdin kävelemään ensin tarhoille päin. Juttelin Lealle melkein koko matkan ajan, ja pian huomasinkin tammassa rentoutumisen merkkejä. Kävelytin sitä hieman metsätietä pitkin, ja käännyin takaisin. Sitten päätin suunnata kentälle päin. Kun saavuin kentälle, ajattelin, että voisin tehdä Lean kanssa maasta käsin-tehtäviä. Menin ensin pari kierrosta kentän ympäri käyntiä, sitten päätin tehdä muutaman siirtymisen. Kannustin Lean L:än kohdalla raviin, ja hiljensin takaisin käyntiin seuraavan kirjaimen kohdalla. Tein niin vielä pari kertaa, kunnes annoin (itseni) ja Lean hieman hengähtää. Sitten aloin tekemään erikokoisia voltteja ja ympyröitä, ravissa sekä käynnissä. Harjoittelin peruutuksia, ja Lealta ne onnistuivatkin aikas hyvin. Lopuksi käänsin Lean kentän keskelle ja kehuin, taputtelin ja annoin tammalle hieman porkkanaa. Olin huomannut Leassa eroa edelliseen kertaan; se oli vieläkin aika varautunut, mutta ei enää yhtä paljoa, ja tuntuu että jää olisi hieman sulanut välillämme. Talutin Lean kuivuttua sen takaisin talliin.

Tallissa otin Lean taas käytävälle, sillä aioin siivota karsinan ja puhdistaa kupit. Hain kottikärryt ja talikon ja rupesin kippaamaan lantaa ja lannansekaisia kuivikkeita kottareihin. Päätin olla tällä kertaa huolellinen; otin joka ikisen piilossakin olevan lantakikkareen kottikärryihin. Kun olin hoitanut homman, vein kottikärryt lantalaan ja kumosin lannat sinne. Vein kottikärryt paikoilleen. Sitten kävin hakemassa puhtaita kuivikkeita. Levitin ne tasaisesti pitkin karsinaa, samalla kun Lea katseli uteliaana korvat hörössä tekemisiäni. Kun olin saanut kuivikkeet hyvin, kävin hakemassa ämpärin, johon laitoin vettä ja tiskiharjan. Menin takaisin karsinaan ja puhdistin ensin juomakipon. Otin ylimääräiset tönhät pois sienellä ja tarkistin, että kiposta tulee vettä. Kaikki oli ihan kunnossa. Sitten rupesin jynssäämään ruokakippoa. Vähän ajan päästä sekin oli ihan kelvollisen näköinen. Vein välineet takaisin paikoilleen ja päästin Lean takaisin karsinaansa. Katsoin kelloa, ja se näytti puoli viittä iltapäivällä. Minulla olisi vielä puoli tuntia aikaa olla tallilla, ennen kuin äiti tulisi hakemaan minua. Ja samassa muistin, että suunnilleen näihin aikoihin hevosilla on ruoka-aika. Etsin tallista Merlinin, joka oli juuri parastaikaa laittamassa Prinssille kauroja. Tarjouduin auttamaan häntä, ja sainkin laittaa ruuat Lealle, Leeville ja Tellulle. Kun ruuat oli jaettu, autoin Merliniä vielä lakaisemaan tallin käytävän. Huomasin pian, että kello läheni viittä. Samassa kuulin auton äänen tallin pihasta. Se oli äitini. Sanoin vielä Lealle muutaman hellän sanasen ja kiiruhdin autoon.

(tästä tarinasta tuli nyt vähän lyhyt mutta ei ehtinyt kirjoittaa enempää)

Nimi: Charlotta

20.03.2011 19:54
Äidin pieni volvo olikin pihassa, mutta huomasin äidin sähläävän jotain paperilappujen kanssa. Menin kysymään onko hän kunnossa, ja äiti sanoi,että on, on. Ja käski lukea ensimmäinen lause. Tervetuloa Wiharin myyntitalliin!
Tuijotin äitiä suu auki...oikeasti? Yritin mutista jotain.
- Kyllä vaan, äiti tokaisi ja näytti kuin hänen harteiltaan olisi pudonnut suuri taakka.
Ajattelin, että nyt olisi hyvä aika, kun käytät jo 14! Hyvät hyssykät muuten, oletpas jo vanha!
Mennään vaikka huomenna katsomaan sinulle varattua hevosta, se on kuulemma aika iso.
Hyppäsin autoon. Entäs Merlin..? Pitäisikö hänelle ilmoittaa?
- Ei hätää, juttelin hänen kanssaan jo.
Huokaisin, miten kaikki voikaan kääntyä parhain päin näin nopeasti.
Lähdimme pikkuautollamme huristelemaan kotia kohti.

LOPPU. Oli nyt vähän lyhyt, mutta piti tehdä äkkiä tälläinen, ettei erotettaisi >:)

Nimi: Charlotta

12.03.2011 19:13
Olin aikaisin aamulla herätessäni varsin virkeä. - ei todellakaan minun tapaistani. Äitini lähti viemään minua pienellä, volvolla eteenpäin. Jonakin päivänä auto pyssäisi vielä tien varteen !
Se kerta ei kuitenkaan ollut tänään, sillä näin tallin häämöttävän jo edessä. Nousin autosta pois ja sanoin heipat äidille. Sovimme, että hän tulisi hakemaan minua, kun soitan.
Menin suoraan hoitajientupaan ja avasin kaappini oven. Sisältä putosi lahjakortti lähimpään hevostarvikeliikkeeseen ja upeat, nahkaiset ratsastussaappaat, joiden ympärillä luki rusetti kaulassa: Hyvää syntymäpäivää Charlotta ! Terveisin, äiti.
Hymyilin. Olin varsin yllättynyt, etten itsekkään ollut muistanut syntymäpäivääni. Olisin toivonut kylläkin omaa hevosta, mutta jo nahkaiset ratsastussaappaat olivat varmasti maksaneet omaisuuden ! Jätin tavarani kaappiin ja avasin talliin johtavan oven. Tiesin missä kaikki oli. Menin hakemaan harjat ja lähdin tallustelemaan Tellun karsinaa kohti. Enpä usko, että tamma edes huomasi minua. - se vain käänsi peffansa ja oli sanoensa: tänään ei huvita ja tänään ei tehdä ! Menin kuitenkin varsin uhkarohkeasti hakemaan Tellun riimun ja sujautin sen tamman päähän. Tamma huokaisi syvään ja hartaasti. Talutin Tellun hoitopaikalle ja sieppasin harjapakin mukanani.
Aloin harjaamaan Tellua , mutta se oli jo näköjään nukahtanut, joten ei siitä sen enempää...
Tamma oli herännyt, kun aloin laittelemaan sille loimea. Viimeisen soljen kiinni laitettuani, Tellu hirnui niin, että tärykalvoista ei olisi koskaan tiedetty.
Hain Tellun riimunarun ja sujautin sen kiinni. Lähdin taluttamaan tammaa ulos ja se seurasi. Menimme läheiselle tarhojen väliselle tielle, joka meni tallin ympäri. Annoin Tellun välillä
upottaa sieraimensa lumeen. Välillä talutin ravissa, mutta suurin osa meni löysällä riimunarulla haikaillen. Pian olimmekin jo valmiina talliin mentäväksi. Talutin Tellun karsinaan , jonne se menikin varsin halukkaasti. Jätin loimen sen päälle ja silpoin porkkanat ja heitin ne kuppiin. Taputin tammaa kaulalle ja lähdin.
Soitin äidille ja kysyin voisiko tulla hakemaan.
Äitin pieni volvo olikin jo pihassa, mutta... JATKUU!

Vastaus:

Kommentti jatko-osaan :)

- Merlin

Nimi: Amy

01.03.2011 21:13
– Äää… Hmm… APUA! Herätyskello! Ääk! Mitä kello on?!, huusin aamulla. Onneksi se oli vasta puoli seitsemän ja kerkeisin vielä ainakin syömään jotain. Menin vaatekaapille ja kaivoin ulos ratsastushousut ja jonkun t-paidan jonka kiskoin päälleni. Sipaisin hiukseni nutturalle ja ryntäsin alakertaan. Äiti oli syömässä aamupalaa ja kysyi minulta: -Milloin sinun pitää olla siellä tallilla? – No viimeistään puoli kasilta… -Isä meni töihin joten joudut kävelemään. – Okei… Sanoin hiukan turhautuneena, koska jouduin kävelemään. Söin nopeasti jotain koska kello oli jo varttia vaille seitsemän ja minulta menisi ainakin vartti kävellä tallille. Otin jotkut vaihtovaatteet ja eväät.

Lähdin kävelemään tulen palavaa vauhtia, koska halusin olla ajoissa tallilla. Kun pääsin perille olin kaatua hämmästyksestä, talli oli ISO. Menin sivuovesta sisään koska arvelin että pääovi olisi kuitenkin jäässä tai jotain. Huone näytti hoitajien oleskelutilalta. Huomasinkin oman kaappini ja laitoin tavarani sinne. Menin jostain ovesta sisään ja huomasin päässeeni talliin. Katselin niin hämmästyksissäni tallia että en huomannut naista joka käveli minua kohti. – Hei! Minä olen Meredith Grafnom, tutummin Merlin. Sinä olet varmaan Amy. – Öö… juu niin olen. – Sinä hoidat sitä Prinssiä? – Juu kyllä hoidan. – Oletkin varmaan löytänyt kaappisi ja niin? – Kyllä olen. – Hyvä. Eli siis Prinssi on pihalla ja sen karsina on tuossa ja siinä on myös sen harjat ja kaikki muut jutut. Sen loimet ja varusteet ovat satulahuoneessa joka löytyy tuon oven takaa. – Okei. – Voisit aluksi siivota Prinssin karsinan, hakea sen sisälle ja harjata sen. Sen jälkeen voit auttaa minua hevosten ruokkimisessa. – Okei, Sanoin hymyillen. Ihana ihminen, ajattelin hakiessani kottikärryjä ja talikkoa. Siivosin Prinssin karsinan ja tyhjensin kottikärryt lantalaan. Otin riimunnarun käteen ja menin hakemaan Prinssiä. Portilla vihelsin ja kutsuin sitä. Se tuli luokseni, hamusi taskuni ja oli jo menossa takaisin syömään kun huomasi että olin napannut sen jo kiinni. Hölmistyneenä se lähti seuraamaan minua, mutta tokeni pian ja alkoi testata minua. Se kiskoi riimunnarua ja halusi talliin. Mutta näytin sille että minun yli ei tulla ja se käveli maltillisesti ovelle asti. Siellä se nousi puoliksi pystyyn. – Soo… Rauhassa… Noin… Kaikki on ihan hyvin… Rauhoittelin sitä ja se käveli karsinaansa ihan tarpeeksi rauhallisesti. Annoin sille hevosnamin kun se oli kävellyt kiltisti karsinaansa. Päätin kuitenkin vielä varmistaa Merliniltä saiko niitä antaa. Otin pehmeän harjan ja rupesin harjaamaan sitä. Se oli vähän hermostunut, olinhan ihan vieras ihminen. Jätin harjaamisen vähäksi aikaa enkä edes yrittänyt harjata sitä. Seisoin ja odotin. Se tuli luokseni ja ihmetteli mitä teen. Nostin käteni sen kaulalle ja silitin sitä varovasti. Nostin harjan ja rupesin harjaamaan sitä. Se seisoi jo paljon rauhallisemmin. Harjasin vielä toisen puolen ja katsoin ettei kavioissa ollut kiviä tai tilsoja. Sitten menin ulos karsinasta. – Voisit auttaa ruokkimaan hevoset, Merlin huikkasi minulle. Menin hänen luokseen ja huomasin joukon minun ikäisiäni tallityttöjä hänen vieressään. Merlin esittele meidät, moikkasimme ja hymyilimme toisillemme. – Ruokkikaa omat hoitohevosenne. Ohjeet ovat ovissa. Annoin ruuat ja heinät ja Merlin sanoi että voin mennä hoitajien oleskelutilaan. Muut olivatkin jo siellä. Juttelimme ja huomasin että kello olikin jo viisi! Minun pitikin lähteä. Sanoin muille tytöille moikat. Huomasin Merlinin ja huusin hänelle: Moikka, nähdään huomenna! Kävelin kotiin ja ajattelin: Ihana päivä, Prinssi on upea ja Merlin ja muut tytöt ovat tosi mukavia!:D

Tuli aika lyhyt...:)

Vastaus:

Prinssi osaa kyllä testata. Se on kovin sählä, osin orimaisuutensa ja osin nuoren ikänsä takia, mutta rauhoittuu kun sitä käsittelee ystävällisesti, kuten sinä teetkin :) Kyllä se luottamus sieltä löytyy useamman hoitokerran jälkeen.
Saat tästä tarinasta 5p. ja 3v€ :) Ensi kerralla voit siis vaikkapa talutella Prinssiä.

Nimi: Eww

27.02.2011 09:34
KÄÄK! Huusin, kun koko vaatekomeron sisällys tipahti pääälleni. Möngin kaiken roinan alta ja päätin, etten koskisi siihen tänään. Pengoin kuitenkin alusvaatteet, päällysvaatteet, päällysvaatteet2 ja ratsastushousut.
Olin nopeasti alakerrassa, ja söin banaanin. Tallustelin ulos ja otin varustekassini mukaan.
Jouduin kävelemään tallille, sillä äiti ei ollut kotona. Onneksi, onneksi asuimme melko lähellä. Laahustin tallille melkein puoliunissani, sillä herätyskello oli mennyt nurin ja ruvennut pimputtamaan viideltä aamulla =.='
Kun olin kävellyt n. 3 kilometriä näin tallin siintävän edessäni. Se oli V A L T A V A! Jalkani varmaan näyttivät todella epäilyttäviltä heiluessaan upean tallirakennuksen edessä. Astuin sisään, mutten saanut evea auki. - se oli varmaan jäässä, huokaisin. Menin pienemmästä ovesta sisään ja tupsahdinkin sopivasti hoitajien huoneeseen. Ajattelin, että kait minulla olisi jo oma kaappi ja pian häämöttikin lokero, jossa luki: Charlotta L. Hymyilin todella leveästi. Nakkasin varustekassini kaappiin. Ja suljin oven. Se oli myös varsin hieno. Katselin hoitajien huoneen ympäristöä siellä oli lämmin ja pieni kaakaoautimaatti ja Paljon sohvia ja tuoleja.
Huomasin myös, että seinällä oli hevosten kuvia. Tunnistin oitis hoitohevoseni, Tellun.
Se oli ainut kimo hevonen, kuten tallin omistaja oli puhelimessa sanonut. Huokaisin,
miten voi olla, että nyt minä olen tämän miljoonan neliökilometrin kokoisen tallin yksi hoitajista. Vielä ensimmäinen !
Tepsuttelin hoitajien huoneesta ulos ja katselin silmäni kyllyydestä, kuinka messinkikylttiset nimikyltit karsinoiden ovessa killuivat. Laskin päässäni karsinoita, 50! Ihmettelin, voiko olla ?
Kävelin toimistoon ja avasin oven. Sisällä istui, siistissä tietokonepöydän takana nainen, joka raapusteli jotain paperille ja nosti katseensa, kun olin sanonut hei.
- Ai hei...en huomannut sinua äsken ja...nainen sanoi.
- Olen tallin omistaja, Merlin. Hauska tavata. Tulitko sinä katsomaan Telkua?
- Kyllä, vastasin.
- Se on tuossa...hmm...käytävän ensimmäisessä karsinassa.
- Okei, vastasin kohteliaasti ja lähdin pois.
Tellu olikin vielä nukkumassa, joten päätin mennä katsomaan muita asukkeja. Sen vieressä oli pieni shetlanninponitamma. Sen vieressä oli sitten varsin uljaan näköinen friisiläistamma.
kuulin kolahduksia ja näin kuinka Tellu nousi seisomaan. Menin sen karsinalle, otin porkkananpalan taskusta ja avasin karsinan. Menin karsinan sisälle ja suljin oven. Tellu otti hellästi porkkanan ja narskutteli sitä. Taputin tammaa. Sille ei ollut minkäänlaista ongelmaa taputin mihin vaan. Käännyin ja suljin karsinan. Menin etsimään harjapakkeja ja löysinkin ne nopeasti. Otin yhden punaisen, jossa luki Afrodite. Otin sen ja lähdin takaisin tallin käytävälle.
Avasin karsinan ja vein harjapakin mukanani. Otin pehmeän suoan ja aloin harjaamaan tammaa ensin oikealta puolelta ja sitten vasemmalta, lopuksi päästä. Otin kaviokoukun ja nostin kaikki kaviot. Etujalat tulivat hieman vaikeammin, kuin takajalat, muttei mahdottomasti.
Silitin tammaa ja sanoin: nyt siivotaan kakat pois.
Kävelin ulos ja siellä oli varmaan viisi lantakärryä ja otin niistä ensimmäisen. Vieressä oli myös talikot, joten sieppasin sellaisenkin kärryyn ja lähdin sisälle.
Jätin kärryn puolitiehen ja menin Tellun luo. Otin sen riimun- ja narun. Sujautin riimun päähän ja talutin sen hoitopaikalle, joka oli tamman karsinan vieressä. Loksautin Tellun kiinni hoitopaikkaan ja aloitin karsinan siivoamisen.
Huh! Ompas tämä rankkaa! Meillä, kotona oli joskus kahden hevosen talli, mutta kun isä muutti pois, eikä äiti välittänyt hevosista. - ei minulla jäänyt aikaa, joten myin rautiaan russ-ponini.
Olin kuitenkin pian valmis ja karsina puhdas. Vein talikon ja kärryt paikoilleen ja lähdin tellun luo. Silitin sen otsaa ja huikkasin heipat. Lähdin hoitajien huoneeseen. Olin ottamassa varustekassini mukaan, kunnes muistin, että tämä oli nyt virallisesti ''minun kotini''. Jätin varusteeni kaappiin ja lähdin kotiinpäin.

Vastaus:

Tellu lepäilee mielellään kyljellään ja tuntuu, että sitä on lähes mahdoton saada nousemaan kun se aavistaa, että vuorossa on päivän treenit :D Teillä näytti sujuvan ensimmäinen päivä tosi hyvin! Eiköhän tamman ja sinun välille kehkeydy vielä oiva ystävyyssuhde <3
Tästä tarinasta saat 5p. ja 3v€, ensi kerralla pääset siis jo taluttelemaan Tellua.

Nimi: Inna
Kotisivut: http://vtkjede.suntuubi.com/

26.02.2011 22:20
Istuin tyytyväisenä isäni Toyotassa. Vihdoin ja viimeinkin olin onnistunut löytämään tallin Saksasta. Olin käynyt jo aiemmin tutustumassa talliin, eikä tilasta voinut sanoa muuta kuin wow. Oli uskomatonta saada Viltsu niin upealle tallille..
’’Noniin, perillä ollaan’’ isäni hymähti. Naamalleni levisi hymy, kun näin tuon valtavan tallin. Hevosia vietiin parhaillaan sisään. Viltsu näki sen, ja alkoi hirnahdella trailerissa. Yksi friisiläisistä – se ori varmaankin, pysähtyi, eikä suostunut hetkeen liikkumaan. Pian tallista pölähti vaaleahiuksinen, energinen nainen, todennäköisesti Meredith. Hymyilin, ja nousin autosta kättä heilauttaen.
Pienen keskustelun jälkeen avasimme lastaussillan. Merlin kurkisti uteliaana traileriin. ’’Holsteinhan Viltsu oli rodultaan?’’ hän kysyi. Nyökkäsin, ja siirryin Vilin pään luo. Ori hörähti, ja tuuppasi minua. ’’Näytän isällesi minne kannamme varusteet, sinä varmaankin muistat mihin karsinaan Vilin laitat’’ Merlin hymyili ja katsahti minuun. Nyökkäsin. Isäni otti ison laatikon, joka sisälsi loimet ja harjat. Meredith nappasi satulat syliinsä. Silittelin kimon orin kaulaa rauhoittelevasti. Nappasin reunasta riimunnarun, ja irroitin kumisen traileriköyden irti riimusta, laitoin sen tilalle riimunnarun lukon. ’’Nätisti sitten’’ hymähdin.
Viltsu peruutti nätisti trailerista, ja annoin sen katsella rauhassa ympärilleen. Lähdin taluttamaan Viliä tallia kohti. Herra hieman edisti ja muutaman kerran lähti hieman viemään, mutta ei sen kummempia. Lunta satoi hiljalleen. Avasin tallin oven, ja vastaan tulvahti lämmin ilma – ja se ihana hevosen tuoksu. Koko talli täyttyi hirnahduksista ja uteliaista katseista. Hevoset rymistelivät oviaan ja kurkkivat käytävälle uutta tulokasta. Vein Vilin hoitopaikalle, jotta saisin purettua varusteet. Kliksautin molemmalta puolelta narut (vai ketjut?) kiinni riimuun, ja irroitin riimunnarun.
Kun olin purkanut Viltsulta suojat, loimen ja häntäpintelin, kliksautin riimunnarun takaisin kiinni riimuun ja irroitin narut. Lähdin taluttamaan reipasta herraa uuteen karsinaansa. Osa hevosista oli jo rauhoittunut ja söi heiniään, osa tuijotti Viltsua kuin hypnoosissa. Etenkin shetlanninponi Leevi tuntui olevan närkästynyt uudesta orista tallissa. Käänsin Vilin karsinassa ympäri, taputin kaulalle, ja avasin riimun lukon. Liu’utin riimun pois Viltsun päästä, ja samassa herra jo nappasi tukon heinää suuhunsa. ’’No eipä tainnut kovin pitkään mennä tottuessa’’ Merlin naurahti. Säpsähdin hieman, sillä en ollut huomannut että hän oli ilmestynyt siihen. ’’Niin. Onneksi Viltsu on nopea tottumaan’’ virnistin. Suljin oven perässäni, ja laitoin riimun riimunnarun kera niille varattuun koukkuun.
’’Emme järjestelleet isäsi kanssa kummemmin tavaroita, purettiin kylläkin. Voit katsoa vielä ovatko ne mielestäsi ok. Isäsi muuten lähti. Käski sanoa että soita kun tarvitset kyydin’’ Merlin hymyili, ja lähti kävelemään muualle. Itse siirryin satulahuoneen puolelle. Katselin varusteita irvistellen. Olivatpa ne pölyiset, ja likaisen näköiset. Ei muuta kuin tuumasta toimeen – nappasin sankon johon otin hieman vettä, lisäksi satulasaippuaa ja ei kun hinkkaamaan. Kolmessa vartissa molemmat satulat ja suitset kiilsivät puhtauttaan. Sentään muut tavarat näyttivät puhtaita – olinhan pessyt ne kaikki ja onnistunut tukkimaan pesukoneemme röörin karvoilla.
Kipittelin tyytyväisenä Viltsun luokse, joka pyörähteli hieman karsinassa levottomana. ’’Rauhotu, kulta.’’ hymyilin tiputtaen ruokakippoon kaksi porkkanaa pilkottuna, sekä pieni omena. ’’Ai, uusi hevonen’’ takaani kuuluu. Katsahdin taakseni säikähtäneenä. ’’Anteeks.’’ tyttö hymyili. ’’Ei mitään. Joo tosiaan, Viltsu on minun yksityiseni. Saavuimme tänään’’ hymähdin. ’’Ai hei, oon muuten Jelly’’ tyttö, Jelly siis naurahti. Virnistin itsekin, ja totesin olevani Inna. Jelly lähti, ja itse jäin tutkimaan hevosten karsinanovia odotellessani isää.

~ Inna
pah, oli aivan pakko kirjoittaa aloitustarina :D

Vastaus:

Viltsu on soputunut viime päivinä hyvin ja liehitteleekin jo pv-neitejämme Leaa ja Tellua tarhan aitojen yli - tammat ovat ihan lääpällään oriin ja niitä ei millään meinaa saada pois tarhasta :D

- Merlin

Nimi: Joanna

26.02.2011 18:46
Heräsin aamulla aikaisin, joskus kahdeksan maissa. Yritin muistaa, mitä tänään oli niin odotuttavaa, että olin valvonut illalla yli puolenyön sitä vatvoessani. Mietin hetken, ja sitten muistin; olisin menossa tänään ensimmäistä kertaa tallille, jonka nimi oli Stall Gloppen; missä uusi hoitohevoseni odotti minua. Ponkaisin sängystä äkkiä ylös, ja vedin vaatteet nopeasti päälle. Menin portaat nopsasti alakertaan, ja menin keittiöön.
- Huomenta, Joanna, äiti sanoi.
- Huomenta, mutisin samalla kun kippasin muroja lautaselle. Söin aamiaisen nopeasti ja menin laittamaan ulkovaatteet päälleni.
- No mutta mihinkäs sinulla nyt on noin kiire? Isä puuttui tilanteeseen.
- Etkö muista, olen menossa tallille katsomaan uutta hoitoheppaani, huusin eteisestä.
- Aivan, aivan. Mutta eikös minun kannattaisi kyytiä sinut sinne? Isä jatkoi.
- Ei tarvitse. Eihän matkaakaan ole kuin pari kilometriä. Äkkiäkös minä sinne poljen pyörällä, vastasin. Menin ulos, hyppäsin pyörän selkään ja lähdin polkemaan kohti tallille vievää tietä.

Näin sen jo mutkan takaa. Tallin ja hevoset. Hevoset käyskentelivät hyvinhoidetun näköisinä ja karva kiiltäen tarhoissa. Sitä ei voinut kuin ihailla. Talli oli suuri, ja veikkasin, että sinne mahtuisi ainakin 50 hevosta. Huomasin eräässä tarhassa aivan Lean näköisen hevosen, ja menin katsomaan lähempää. Ja kyllä, sehän oli Lea! Kaivoin taskustani porkkananpalasen ja ojensin sen Lealle.
- Moi, kukas se siellä? Meredith tuli tallin ovesta ulos. – Jaa, taidatkin olla se uusi tallityttö täällä, Stall Gloppenissa. Tule tänne, niin esittelen sinulle hoitohevosesi. Tutustu paikkoihin ihan rauhassa, ja kysy minulta apua, jos tulee ongelmia!
- Joo, olen Joanna. Kävin katsomassa jo Leaa. Ajattelin, että voisin hakea sen sisälle, tervehdin Meredithiä. Kävin laittamassa pyörän tallin seinustalle ja menin sisälle talliin. Katsoin ympärilleni. Lähdin kävelemään käytävää pitkin. Ensimmäisessä karsinassa luki Duren Wellinia, ja sitä vastapäätä olevassa karsinassa luki Afrodite GER. Katselin myös muiden karsinoiden nimiä, kunnes kohdalle osui Zierlich Leah GER. Se oli varmasti Lean karsina. Kurkkasin uteliaisuuttani sisälle karsinaan. Jatkoin kierrostani tallin perälle saakka. Osa hevosista oli sisällä, osa ei. Rapsuttelin niitä jotka olivat karsinoissaan. Sitten muistin, että minun piti hakea Lea sisälle. Ajattelin kuitenkin sitä ennen siivota Lean karsinan, jotta se olisi puhdas Lean tullessa sisälle. Aikani etsittyä löysin lantakottikärryt sekä talikon. Menin Lean karsinan oven suulle ja rupesin siivoamaan. Ensin erottelin lantakikkareet ja likaiset oljet puhtaista. Kottikärryt täyttyivät nopeasti. Vein lantakuorman lantalaan ja palasin takaisin puhtaan olkipaalin kanssa. Levitin puhtaat oljet karsinan lattialle. Sitten vein kottikärryt ja talikon takaisin paikoilleen. Seuraavana oli vuorossa kupit. Hain ämpäriin vettä, otin tiskiharjan ja sienen ja rupesin jynssäämään kippoja. Kun sitten vihdoinkin olin saanut karsinan siivouksen päätökseen, nappasin riimunnarun ja lähdin kohti Lean tarhaa.

- Ptruu, tyttö, äläpäs temppuile, komensin tammaa pysymään paikallaan käytävällä. Olin hakenut Lean sisälle ja harjasin sitä parastaikaa. Lea yritti vähän väliä luimia, mutta rauhoittui heti, kun juttelin sille. Onhan se ymmärrettävää, uusi ihminen sille kun olen… Setvin hännän ja harjan myös perusteellisesti. Otin selville, että Lea rakasti, kun sen otsaa rapsutettiin. Juttelin tammalle ja annoin sen tottua minuun. Jonkin ajan päästä irrotin Lean käytävältä ja laitoin sen karsinaan. Katsoin kelloa, ja huomasin, että oli hevosten ruoka-aika. Samassa kuulin askelia.
- Hei Joanna, haluaisitko auttaa minua laittamaan hevosille päiväruuat? Merlin sanoi.
- Joo, ihan kohta. Vien ensin Lean harjakopan paikoilleen! Huikkasin Merlinille. Vein harjat nopeasti paikoilleen ja menin auttamaan Merliniä ruokkimisessa.
- Sinähän voisit antaa vaikka Lealle heinät ja kaurat. Näet ruokintaohjeet karsinan ovessa, Merlin sanoi. Hain heinät ja vein ne Lean karsinaan. Katsoin ovesta kaura-annoksen määrän. Kävin hakemassa litran kauraa ja kaadoin ne Lean kuppiin. Laittelin myös heiniä ja rehuja tallin muille hevosille. Puuhastelin koko iltapäivän Lean kanssa kaikkea mukavaa, ja aivan liian pian äitini soitti ja käski lähteä kotiin.
- Heippa sitten, tulen huomenna uudestaan, huikkasin Merlinille, avasin oven ja lähdin pyöräilemaan kohti kotia.

Vastaus:

Teillähän meni tosi hyvin Lean kanssa ensimmäinen päivä. Lea osaa olla hieman varautunut ja kärttyisä uusien ihmisten seurassa, mutta rentoutuu kyllä kunhan ihminen osaa olla rento ja luottavainen.
Tästä tarinasta saat 5p. ja 4v€ :)

Nimi: Angeline

25.02.2011 16:09
-Ange! Alakertaan! äitini huusi. Jätin hevoslehteni siihen ja kolistelin portaat alas.
-Mitä nyt? kysyin, sillä aidilläni oli puhelin kädessä. Yleensä minulle ei soittanut kukaan, paitsi ehkä mummo syntymäpäivänäni (joka ei todellakaan ollut silloin).
-Siellä on joku... Meremikälie. äitini sanoi, ja antoi luurin minulle.
-Angeline.
-Hei! Täällä on Meredith täältä Gloppenista!
Jatkuu.. Meille tulee vieraita...

Vastaus:

Kommentointi seuraavaan osaan :)
- Merlin

Nimi: Jelly

23.02.2011 13:55
Uusi hoitoponi = Uudet kujeet >8D

Oli helmikuinen talviaamu ja hiihtoloman ensimmäinen vapaapäivä ! Kello näytti 9.30, kun heräsin. Jäin vielä lekottelemaan sänkyyn ajatuksissani. Koko perheellämme olisi koko viikko lomaa. Olin nähnyt unta uudesta hoitoponistani – Leevistä. Tänään on kuitenkin aika kohdata totuus; minkä lainen Leevi oikeasti on ? Olin niin fiiliksissäni, että kun pompin sängyllä istualleni, pompahdin ohi ja mätkähdin takamukselleni suoraan lattialle. Auts … ! Kaaduin selälleni, enkä ikinä enää halunnut nousta siitä. Takamus olisi todennäköisesti koko loppuelämäni kipeä ! Aina kivan päivän pitää aloittaa typerä aamu ! Totesin ja löin nyrkeillä lattiaani. Olin niin vihainen ja raivoissani. En kyllä oikein edes tiennyt syytä, kun nousin lattialta, ja konttasin vaatekaapilleni rojahtaen sen eteen, sillä en jaksanut nousta, ja käveleminen tekisi takamukselleni tietenkin kipeää. Otin vaatelaatikostani tukea, ja tietenkin – en hoksannut, että se voisi tulla ulos pidikkeiltään ja rysähtää päälleni. Niin kuin siinä kävikin. Nyt sitten makasin siinä lattialla, paitalaatikkoni mahani päällä.
- Julia ? Mitä siellä ylhäällä tapahtuu ? äitini huusi alakerrasta.
- E-ei m-mitään …, sain juuri ja juuri sanotuksi.
Äiti lähti juoksemaan portaita ylös – tiesin sen, koska kuulin sen. Hän ilmestyi huoneeni ovelle, ja oli heti huolissaan minusta.
- Mitä sinulle tapahtui ?!
- E-ensin mätkähdin l-lattialle s-sängyltäni, sitten o-otin tukea vaatekorista, j-ja se m-mätkähti päälleni, sanoin käheästi. Minulla oli vieläkin ilmat aika pihalla.
- Herran jestas sentään ! äitini sanoi minun selitettyäni tapahtumat, ja pisti vaatekorini paikoilleen. – Oletko kunnossa ? hän jatkoi.
- Olen, vastasin ilman palattua taas keuhkoihini. – Tänään vaan ei satu olemaan minun päiväni, jatkoin.
- Tule alakertaan aamupalalle, niin voin viedä sinut sitten tallille, äiti sanoi ja lähti auttamaan minua raahautumaan alakertaan.
Päiväni oli totaalisesti jo aamusta asti ollut pilalla. Nyt sitten oma äitini raahaa minua portaita alas keittiöön syömään aamupalaa, kuin joku pikkuvauva ! Toivottavasti hän ei silti anna minulle teetä tuttipullosta ja passita lastentuoliin istumaan. Se tästä olisikin vielä puuttunut ripauksena epäonnistuneen kermakakun päälle ! Isä ja veljeni Will olivat jo syömässä aamupalaa. Äiti passitti minut istumaan typerän isoveljeni viereen ja antoi minulle jääpalapussin takamukseni alle.
- Mitä sinulle tapahtui !? Will sanoi nauraen.
- Jos vielä kerrankin mainitset asiasta, saat kyllä koston siitä ! sanoin nyrkillä uhaten.
- Rauha, systeri ! veljeni sanoi yhä nauraen.
Tänään olin normaalia vihaisempi, joten minulle oli turha tulla uhittelemaan tai mainitsemaan heräämiseni jälkeisistä tapahtumista viimeisen 15 minuutin ajalta. Olin jo täysin kyllästynyt veljeeni, ja hän olisi jo voinut muuttaa jonnekin huitsin nevadaan, mutta äiti ja isä aina vain hokevat, että sitten on tylsää aina matkoillakin, kun ei aina ole ketään kaveria, kun ei ne vanhemmat aina jaksa hiekkarannallakaan peuhata ! Plää plää plää, totean minä ! Aamu ei siis tästä voisi enää edes pahentua. Äiti lykkää eteeni teemukin ja kaksi salaattileikkelejuustovoileipää, mitä siinä nyt kaikkea herkullista ikinä onkaan ! 8D Leipä sentään osasi piristää minua ihanalla maullaan ja värillään. Rakastan sua, leipä !! Totean kohta, jos isoveljeni ei kohta rupea hiljenemään, mitä kuuli huoneeseensa, kun minulle kävi huonosti. Kohta se on hän, jolle nauretaan, kun on musta silmä ! Tekisi mieli huutaa koko maailmalle, että isoveljeni, Will Wiklund on täysi tollo ! Siitäs saisi kostoksi kaikki, mitä minulle on tehnyt, kun en ikinä ole päässyt kostamaan ! >8D

Olen raahautunut huoneeseeni, ja pengon vaatekaapistani tummansinisen pitkähihaisen, fleeceni, lökärit, topin, sukat ja legginsit lökäreiden alle. Alan pukea päälleni, ja kietaisen keskipitkät hiukseni korkealle poninhännälle, ja sujautan päähäni tummansinisen kangaspantani, joita minulla todellakin alkaa kohta olla lukuisia ! Otan puoliksi sänkyni alla olevan Dakinen repun, jota yleensä käytän tallilla. Pistän yhteen pikkutaskuun kotiavaimeni ja toiseen tungen puhelimeni, jonka pistin äänettömälle. Otin repun mukaani ja menin portaat joka toiselle hyppien alas. Heitän repun sohvalle, ja kävelen ruokapöydän ohi, jossa koko muu perhe vielä mutustelee aamupalaansa. Kaadan Candyn kuppiin hieman koiranruokaa ja täytän vesikupin. Koira tulee heti haistettuaan ruuan ryntäämään suoraan kuppia kohti, jolloin puolet kupin sisällöstä lentää lattialle.
- Candy ! sanon naurahtaen, ja nostan kaiken ruuan takaisin kuppiin. Välillä kyllä
koirammekin osaa olla aika hömelö. Etsin astiakaapista muovisen eväsrasian ja juomapullon. Juomapuollon täytän kylmällä vedellä ja nappaan leipäpussista pari paahtoleipää. Menen ruokapöydän ääreen tekemään eväsleipäni valmiiksi, sillä äiti oli nostanut kaikki leipätarvikkeet aamupalapöytään. Isä ja Will lueskelivat päivän lehdestä yhdessä sarjakuvia, ja nauroivat niille yhdessä. Välillä he myös lukiessaan jotain faktoja lehdestä nauroivat ihan turhaankin pitääkseen hauskaa ilmapiiriä yllä. Äiti taas luki Anna –lehteä ja siemaili kahvikupistaan välillä leipää haukaten. Olen kai ainoa, joka lukee joskus ruokaillessaan Aku Ankkaa ? Okei, minä en sentään lue joka kerta kun syön, mutta nämä muut – heistä en voi olla niinkään varmoja. Sain leivät valmiiksi, joten pistän ne päällekkäin ja käärin ElmuKelmuun, ja sullon eväslaatikkoon. Otan juomapullon ja eväslaatikon, ja pistän ne sohvalla lepäävän repun pohjalle.
- Äiti, joko mennään ?
- Syön aamupalani loppuun ja käyn pukemassa. Avaa vaikka telkkari siksi aikaa, hän vastaa.
- Okei, mutta voisitko lopettaa Annan lukemisen, sillä olet nähtävästi jo syönyt ? tokaisen.
- Joo joo, äiti vastaa ja lähtee pukemaan.
Isä ja Will jäävät korjaamaan aamupalapöytää, kun napsautan television päälle. Ensin sieltä tupsahtaa Yle 2 –kanavan lastenohjelmat. Selailin kanavia, mutta mistään ei tullut – yllätys yllätys – mitään. Suljin television, ja rojahdin makaamaan sohvalle. Suljin silmät ja vaivuin ajatuksiini. Minkähän lainen Leevi mahtaakaan olla ? Toivottavasti sydämeni sulattava ihana pikkuponi <3 Ainakin toivon niin =) Raviponi Leevi kuulemma oli. Toivottavasti sillä joskus ihan pieniä ristikoita edes saisi hypätä 8/ Harmi, että Gloppenissa pitää noudattaa joka päivä hevosten liikutuskalenteria. En nimittäin kestä, jos en saa ollenkaan hypätä Leevillä ! Suurimmaksi osaksi olen nimittäin esteratsastustyyppiä … Ainakin Leevillä olisi reipas ravi, ja sillähän voisi laukkaamisen sijasta vaikka mennä kiitoravia kevytistunnassa ympäri kaviouraa x3 Sitäkin olisi ihana joskus kokeilla …

Istuin autossa, kun talviset maisemat vilisivät ohi. Äiti oli luvannut viedä minut tallille, ja näköjään hän siitä lupauksesta oli pitänyt kiinni. Sain vihdoinkin mielenrauhan, kun pääsin pois talosta, jossa isoveljeni vain nauroi minulle ja kolhuilleni. Takapuolta sattuu vieläkin vähän. Okei, myönnetään. Olin aamulla ehkä vähän liian vihainen isoveljelleni, vaikka se kyllä oli hänelle oikein, koska aina Will vain kiusaa minua ja uhkailee heittää minut yläkerran kaiteen yli alakerran lattialle. Pian tulimme risteykseen, josta lähti joka suuntaan yksi tie. Vasemmalle kääntyvän tien mutkassa luki ”Stall Gloppen”.
- Äiti, vasemmalle, sanoin, kun olin nähnyt kyltin.
- Hyvä kun sinä huomaat aina katsoa oikeaa kylttiä, äiti sanoi naurahtaen.
Lumisella tiellä alkoi hahmottua kavionjälkiä; pieniä ja suurempia. Joidenkin kavionjälkien ympärillä oli pari mustaa karvaa ja ihan kuin kavionjäljen ympärillä olisi ollut lumista karvaa, kun siinä oli sellaisia jälkiä. Päättelin, että Gloppenissa saattaisi siis olla vaikka friisiläisiä. Huomasin tien toisessa reunassa pieniä jälkiä, ja toisia jälkiä seurasivat renkaan jäljet. Ne olivat varmaankin Leevin jälkiä ja ravikärryjen jälkiä. Toiset pienet jäljet olivat varmaan Tytön, sen toisen shettiksen. Pian auto kaarsi isolle tallipihan parkkipaikalle, ja hieman kauempana erottui isoin talli, mitä olin koskaan nähnyt ! Kauempana puiden lomassa erottui kartanon tapainen rakennus, varmasti Meredithin asunto. Isossa tallirakennuksessa oli esittelyn mukaan ollut 50 karsinapaikkaa, ja siltä se näyttikin ! :D Äiti parkkeerasi huolellisesti, niin kuin aina. Nousimme autosta ja lähdimme kohti tallipihaa. Saavuimme ison tallin tallinovien eteen, ja avasin oven. Hevosentuoksu leimahti nenääni, ja astuin sisälle talliin äiti vanavedessäni.
- Huhuu ? Onko täällä ketään ? huutelin hiljakseen.
- Ei varmasti. Käydään kysymässä tuolta talolta.
- Mene sinä vaan, minä jään katsomaan talliin, vastasin.
- Selvä.
Menin peremmälle talliin, ja tulin käytävän päähän, josta alkoi pitkiä karsinarivistöjä. Kuulin vielä heinien rouskutusta ja hirnahduksia. Suurin osa karsinoista oli vielä vailla asukkaita. Karsinarivistöjen alussa oli kaksi pienempää karsinaa, joista pilkotti tummanruunikko ja vaaleanrautias pää. Toisessa karsinassa luki ”M.L Tuiskutyttö ”Tyttö”” ja toisessa ”SB Lev ”Leevi””. Kurkistin Leevin karsinaan, ja ori nosti päänsä heti heinistä uteliaisuuttaan. Rapsutan ponin päätä harjan alta, ja se sulkee silmänsä. Ori on oikea lutunen, kun se nauttii rapsuttelusta :3 Taputan oria kaulalle ja annan sen syödä aamuheinänsä loppuun. Menen juuri kohti ovea, kun äitini ja joku toinen, hoikka nainen astuu sisälle talliin.
- Hei ! nainen tervehtii iloisesti.
- Hei, sanon takaisin.
- Minä olen Meredith, voit kutsua ihan Merliniksi. Tapasinkin jo äitisi, nainen kertoo.
- Olen Julia, mutta kaikki kutsuvat Jellyksi, sanon vastaukseksi.
- Jos jätän teidät kahden, ja lähden itse kotiin siivoamaan. Tulen hakemaan sinut 6 ja 7 välillä ! äiti sanoo ja lähtee.
- Haluatko, että esittelen Gloppenia sinulle ? Merlin kysyy.
- Käy mainiosti, sanon hymyillen.
- Noh, aloitetaanpa kauraturvistamme. Oletkin jo tainnut tutustua Leeviin ja Tyttöön ? Leeviin ainakin, sillä sehän on hoitsusi :D
- Joo, kyllä minä niitä vähän rapsuttelin, vastasin iloisesti.
- Aloitetaanpa siis esittely uusimmasta ponistamme – Antonista. Anton on new forestruuna, n. 132 cm korkea. Se on väriltään rautias, mutta joitakin valkoisia merkkejä yms. löytyy :) Anton on vilkas ja energinen ruunamme, ja on osoittautunut tulonsa jälkeen varsinaiseksi monitaituriksi. Olemmekin harkinneet, että ruuna pääsisi näyttämään taitonsa pian kisoissa, Merlin esitteli.
- Anton on suloisen näköinen, sanoin ja silitin hieman ruunan päätä.
- Siirrytään sitten toiseen oriimme; Prinssiin, oikealta nimeltään HC Prins Boud. Prinssi on saapunut meille Haciendasta, ja on 163 cm friisiläisorii. Prinssi on taasen kouluratsastukseen painoittunut herra, ja onkin GP-tasoinen. Prinssin luonteesta emme oikein vielä tiedä, sillä tutustumme siihen parhaillaan.
- Prinssi näyttääkin vielä aika nuorelta.
- Ori onkin vasta 5-vuotias, Leeviä vuoden vanhempi, Merlin sanoi hymyillen.
- Leevi on sitten Prinssin pikkuveli, sanoin hauskuuttani nauraen.
- Taitaa olla :) Toinen friisiläinen on sitten tammamme HC Bella, joka on myös Haciendasta. Bella on myös 163 cm korkea ja Bellaankin tutustumme parhaillaan, Merlin kertoi ja silitti tamman kuvankaunista ja mustaa päätä.
- Bella on kyllä upean näköinen, sanoin.
- Nii’in. Sitten meillä on vielä Duren Wellinia –niminen friisiläistamma, joka on tullut Durenista. Elli on 157 cm korkea, ja ystävällinen sekä rento luonteeltaan. Tamma on myös kaikin puolin rauhallinen, ja suhtautuu aina asioihin uteliaasti ja iloisesti. Ellikin on koulupainoitteinen, niin kuin muutkin friisiläisemme.
- Friisiläisiä Gloppenissa onkin jo kolme.
- Varmaan enemmänkin on tulossa, Merlin sanoi naurahtaen.
- Sittenhän tästä kohta tulee friisiläisiä kasvattava talli, vastasin nauraen.
- Sitten meillä on vielä kaksi brandenburg-tammaa, yksi koulu- ja yksi estepainoitteinen, mutta ne ovat tällä hetkellä tuolla ulkona juoksutettavina.
- Näinkin ne, kun tulin, vastasin.
Jatkoimme Meredithin kanssa esittelykierrosta tallissa, ja Merlin esitti minulle myös tarhat ja laitumet sekä kertoi hieman maastoista ja uimarannasta, jossa kesäisin uitettiin hevosia. Merlin kertoi myös hevosten liikutus- ja ruokintaohjeista, joita oli noudatettava, että hevoset saisivat tarpeellisen liikunta- ja ruokamäärän joka päivä, ellei kyse ollut lepopäivästä, joita jokaisella hevosella oli n. 2 viikossa.

Esittelykierroksen jälkeen Merlin oli antanut minulle luvan mennä hoitelemaan Leeviä, kun se oli jo syönyt aamuruokansa. Astuin orin karsinaan, ja se tuli tervehtimään minua uteliaana. Istuin karsinan kynnykselle, ja annoin Leevin haistella itseäni. Ori olisi mieluusti yrittänyt tulla syliini, mutta sitten vain halasin 8D

Aika oli kulunut esittelykierroksessa ja Leevin kanssa tutustumisessa jo kello 18.30 asti. Merlin oli aloittelemassa iltatallia. Autoin Merliniä kantamaan heinäpussit sisälle talliin. Merlin ei antanut minun vielä antaa hevosille ruokia, mutta sain kannella heinäpusseja ja pitää rehuämpäreitä, kun Merlin annosteli niistä hevosille sopivan määrän. Kun Merlin jakoi loput hedelmät ja vihannekset, minä lakaisin sillä välin lattiaa. Kello lähestyi seitsemää, ja yhtäkkiä tallinovi kolahti. Kurkistin kuka sieltä tuli, ja äitini oli tullut hakemaan minua.
- Onko sinulla ollut kiva päivä ? hän kysyi.
- On ! vastasin iloisesti.
- Jelly auttoi minua vähän myös hevosten ruokinnassa. Parin hoitokerran sisällä hän saa myös itse alkaa ruokkia Leeviä, Merlin kertoi äidille.
- Hienoa, äiti vastasi. – Me lähdemme tästä.
- Heippa ! Merlin huusi peräämme.
- Heippa ! vastasin takaisin
Huomasin autossa vasta, etten ollut edes ehtinyt syömään eväitäni ! Päätinpä sitten syödä ne vaikka iltapalaksi =D

Joihinkin vuorosanoihin ehkä jäi viivan kanssa liikaa väliä, ainakin tästä katsottuna, mutta en millään jaksanut korjata niitä ;D

>> Jelly

Vastaus:

Onpas pitkä ja kiva tarina <3! Ihana lukea tämmöisiä (ahnehdin sen pari kertaa aamulla ja päätin jättää arvostelun iltapäivälle). Leevin kanssa näytti sujuvan hyvin vaikka et paljon päässyt sen kanssa vielä puuhailemaan.
Tästä tarinasta saat 5p. (ei täysiä, koska et päässyt vielä liikuttamaan hevosia yms. suuremmat pisteet sitten myöhemmissä tarinoissa) ja 5v€ :)


Tekijänoikeudet

Ulkoasun kuvat © Benny de Ruiter Stables, JMH Horses, Anthony Booth ja flying_tiger (flickr.com - lisenssi: by-nc-sa)
Kaiken muun © stall Gloppen/Merlin - ellei toisin mainita

Hevosten kuvien tekijänoikeusmerkinnät löytyvät joko kuvan alta tai viemällä hiiren kuvan päälle ja odottamalla hetken.

 

©2017 stall Gloppen - suntuubi.com